Sunnuntaina 23.3. sain tuntea itseni äärimmäisen onnelliseksi. Päivän teema oli lapsuudenystävät. Iltapäivällä olin Helin luona Tuppereilla, jossa koolla oli muitakin luokkakavereita Suoraman ala-asteelta, joihin myös kutsujen emäntä kuuluu. Heistä muutama on säilynyt ystävinä aikuisikään asti. Tapaamme harvakseltaan, mutta aina juttu jatkuu siitä mihin se on edellisellä kerralla jäänyt. Tuskin olisin lähtenyt kippokutsuille Tampereelle muuten kuin ystävien tähden. Tuppereiden jälkeen poikkesin pikaisesti vielä katsomassa kummityttöä, jonka äiti kuuluu myös lapsuudenystäviini. Ja puolet kotimatkasta puhuin puhelimessa yläaste- ja lukioaikaisen ystäväni kanssa. Illalla nukkumaan mennessä oli hyvä, rauhallinen, onnellinen ja ennen kaikkea turvallinen olo. Turvallinen siinä mielessä, että vaikka viime vuodet ovat vieneet meitä lapsuudenystävien kanssa eri suuntiin, ovat he aina olemassa minua varten, kun heitä tarvitsen.
En voinut olla linkittämättä tähän yhtä lempipartiolauluistani. Löysin siitä tosin vain englanninkielisen version. Idea on kuitenkin sama.
https://www.youtube.com/watch?v=acxnmaVTlZA
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti