Torstai 27.3. Olen varmaan edellisessä elämässäni asunut Helsingissä, koska aina sinne mennessä on sellainen olo kuin olisi tullut kotiin. Tänään Haloo Helsinkiä lainaten tuo maailman kaunein kaupunki oli kauniimpi kuin milloinkaan. Tai itse katsoin sitä uusin silmin. Viimeisen vuoden olen ollut niin väsynyt ja stressaantunut etten ole jaksanut nauttia Helsingin reissuistani, johon rakas harrastukseni minua säännöllisin väliajoin kuljettaa. Olen vain hoitanut velvollisuuteni ja tullut ensimmäisellä mahdollisella bussilla takaisin kotiin. Eilen pitkästä aikaa huomasin katselevani bussin ikkunasta taakse jääviä Helsingin valoja kaiholla, että olisipa kiva jäädä ja mennä ystävien ja serkkujen kanssa lasilliselle. Ja päivälläkin palaverin ja koulutustilaisuuden välissä jaksoin kierrellä kauppojakin pitkästä aikaa. Positiivista kehitystä tapahtunut. Hyvä minä!
Onnellinen olin eilen myös Partio-lehdestä ja kuvatiimistämme. Luottokuvaajamme uhrasi lomastaan iltapäivän ja illan kouluttaakseen kuvaajiaan. Innostuneet uudet kuvaajamme saivat hyviä eväitä ja päätoimittaja jää odottamaan entistä laadukkaampia kuvia lehteen.
En tiedä, että miten tämän nyt selittäisin, että torstailta ei ole kuvaa. Olin suosikkikaupungissani Helsingissä mukanani kaksi kameraa. Edes tuhat sanaa ei riitä korvaamaan yhtä kuvaa, mutta yritetään nyt edes ainakin Haloo Helsingin sanoin.
https://www.youtube.com/watch?v=ns1S0gAkG8k
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti