Juhlahumua

Tänään ei ole vaikea löytää onnellisia asioita arjen keskeltä. Tai no, tämä päivä lienee kaukana arjesta. Aamulla olin onnellinen siitä, että sinnikkäästi olen jaksanut kasvattaa hiuksiani niin, että niistä kampaajani sai aikaan kauniin nutturan. Onnellinen ja ylpeä olin päivällä partiolapsestani Ilonasta, josta on kuoriutunut varsin ihastuttava nuori nainen ja narut tiukasti käsissään pitävä lippukunnanjohtaja. Tippa linssissä istuin koko Euran Peurojen 60-vuotisjuhlan ajan ja sydän oli pakahtua onnesta ja ylpeydestä. On meillä hieno lippukunta. Itsehän siis vain purjehdin paikalle muutamat peurapiparit mukanani ja vau mikä spektaakkeli oli lippukunnassa saatu aikaan. Tipasta linssissä muodostui kotiin tullessa ihan kyynelten virta, kun veljeni lähetti minulle mitä kauneimman naistenpäivän toivotusviestin. Pian on aika sonnustautua juhlamekkoon ja suunnata takaisin juhlapaikalle lippukunnan johtajistolle tarkoitettuun illallistilaisuuteen. Tämä päivä on lähes täydellinen ja toisaalta osoittaa sen, että suuren onnen keskellä pienetkin asiat merkitsevät, niin kuin esimerkiksi se veljeni viesti.