perjantai 28. maaliskuuta 2014

Hyvä ruoka, loistava seura, parempi mieli

Perjantai 28.3. aamu alkoi liikuttuneissa tunnelmissa. Sain yhteistyökumppanilta ihanan sähköpostin. Tätä yhteistyö voi parhaimmillaan olla.

Helsingissä eilen harmittelin Euran huonoa kahvila- ja salaattitarjontaa. Asiaa tarkemmin ajateltuani muistin, että Jokisaunaltahan saa keskiviikkoisin ja perjantaisin salattia lounaaksi. Olin sopinut ihanan ystäväni kanssa lounastreffit tälle päivälle ja niinpä ehdotin Annukalle, että käydään testaamassa Jokisaunan salaattilounas. Lounas oli joka sentin arvoinen, samaan hintaan sai upean näköalan Kauttuan yhdestä kauneimmista paikoista ja vielä pääsi tutustumaan taidenäyttelyyn. Tykkäsin. Ja menen uudelleen. Heti ensi viikolla. Tämä oli jo toinen tutustumisreissu lähiympäristöön tällä viikolla. Elämäni todellakin on muuttunut ja vain positiiviseen suuntaan. Taidan itsekin olla vastaanottavaisempi uusille kokemuksille ja rohkeampi poikkeamaan tutusta ja turvallisesta.




Haloo Helsinki

Torstai 27.3. Olen varmaan edellisessä elämässäni asunut Helsingissä, koska aina sinne mennessä on sellainen olo kuin olisi tullut kotiin. Tänään Haloo Helsinkiä lainaten tuo maailman kaunein kaupunki oli kauniimpi kuin milloinkaan. Tai itse katsoin sitä uusin silmin. Viimeisen vuoden olen ollut niin väsynyt ja stressaantunut etten ole jaksanut nauttia Helsingin reissuistani, johon rakas harrastukseni minua säännöllisin väliajoin kuljettaa. Olen vain hoitanut velvollisuuteni ja tullut ensimmäisellä mahdollisella bussilla takaisin kotiin. Eilen pitkästä aikaa huomasin katselevani bussin ikkunasta taakse jääviä Helsingin valoja kaiholla, että olisipa kiva jäädä ja mennä ystävien ja serkkujen kanssa lasilliselle. Ja päivälläkin palaverin ja koulutustilaisuuden välissä jaksoin kierrellä kauppojakin pitkästä aikaa. Positiivista kehitystä tapahtunut. Hyvä minä!

Onnellinen olin eilen myös Partio-lehdestä ja kuvatiimistämme. Luottokuvaajamme uhrasi lomastaan iltapäivän ja illan kouluttaakseen kuvaajiaan. Innostuneet uudet kuvaajamme saivat hyviä eväitä ja päätoimittaja jää odottamaan entistä laadukkaampia kuvia lehteen.

En tiedä, että miten tämän nyt selittäisin, että torstailta ei ole kuvaa. Olin suosikkikaupungissani Helsingissä mukanani kaksi kameraa. Edes tuhat sanaa ei riitä korvaamaan yhtä kuvaa, mutta yritetään nyt edes ainakin Haloo Helsingin sanoin.

https://www.youtube.com/watch?v=ns1S0gAkG8k

keskiviikko 26. maaliskuuta 2014

Kahvila Kauttua

Keskiviikkona 26.3. muistin taas miten etuoikeutettu olen saadessani työskennellä näin upeassa paikassa maailman parhaiden työkavereiden kanssa. Ei ole elämä tylsää kun tasaisin väliajoin lähdetään erilaisissa kokoonpanoissa Yritystalolta tutustumaan lähiympäristöön. Tänään vuorossa oli Apetit Säkylä. Käytiin Myllynkivessä syömässä ja tehtaanmyymälässä ostoksilla. Eipä taida olla kymmentäkään kilometriä Apetitille Yritystalolta, mutta silti en ollut siellä koskaan ennen käynyt. Eikä olisi tullut nytkään lähdettyä ellei Sari olisi kasannut porukkaa mukaansa pakastevihannesostoksille. Matkalla tuumailtiin naisten kanssa sitä, että harvassa työpaikassa on niin kivaa kahvitunneilla kuin mitä meillä on. Johtunee siitä, että koolla on kirjava joukko eri alojen asiantuntijoita ja samasta työpaikasta on vain muutama. Ei mene kahvitunnit pomoja mollatessa tai työkavereita kyräillessä vaan jutellaan päivän polttavista asioista. Ja vähän asian vierestäkin :) 

Kahvitunnit parhaassa seurassa loistavissa puitteissa tuo kaivatun katkon yksinyrittäjän arkeen. 



Illan sain kyllä sitten istua toimistolla kun päivällä huitelee ties missä lounastelemassa ja ostoksilla. Teknisen lautakunnan kokouksen jälkeen olin melkoisen väsynyt ja mietin että mitä teen. Menenkö kotiin vai takaisin töihin. Koti houkutteli enemmän, mutta velvollisuus vei voiton. Mietin, että onko tässä enää mitään järkeä. Töihin on mentävä vaikka on aivan poikki. Muistutin itseäni siitä, että mitään ei voi saavuttaa ellei yritä. Nyt on menossa se vaihe, että on jaksettava ponnistella menestyksen eteen. Pahimman yli on kuitenkin menty jo. Suunta on tästä vain ylöspäin. Tästä ajatuksesta motivoituneena hain evästä ja menin töihin, jossa sain illan aikana aikaiseksi enemmän kuin alkuviikolla yhteensä. 

Priorisointia

Tiistaina 25.3. aikatauluhaasteet näyttävät jatkuvan. Kaiken kiireen keskellä olen mennyt ilmoittamaan itseni iltakoulutukseen. Yhtään ei ehtisi lähteä Turkuun asti parin tunnin takia, mutta toisaalta Kiinteistöliitto järjestää jäsenilleen maksuttomia kiinteistöiltoja, jonka aihe tänään oli niin tärkeä, että käänsin Volvon nokan kohti Turkua. Käytinpä samalla tilaisuutta hyväkseni ja ajoin Köyliön kautta Turkuun. Poikkesin matkalla Ketjutekniikalla iltapäiväkahvilla ja olipa kiva nähdä vanhoja työkavereita pitkästä aikaa. Hienon uuden keittiön oli Jorma suunnitellut ja Kari toteuttanut. Oli tiskikoneet ja kaikkea. Mahtavaa!

Koulutus oli juuri  niin hyvä ja tärkeä kuin mitä etukäteen odotinkin. Osaisivatpa kaikki Kiinteistöliiton jäsenet hyödyntää liiton järjestämiä laadukkaita koulutustapahtumia.

maanantai 24. maaliskuuta 2014

Tavoite saavutettu!

Tavoite saavutettu! lukee nyt Keventäjät-palvelussa etusivullani sen jälkeen kun tämän aamun lukemat sinne kirjasin. En olisi ikinä uskonut tulevani tämän kapistuksen kanssa niin sinuiksi, että se jopa tekee minut nykyään onnelliseksi lähes joka maanantaiaamu.


Tänä aamuna vaaka sai minut hihkumaan ilosta ja riemusta. Viime viikon tulos oli -2,4 kg kokonaistuloksen ollessa -11,3 kg. Ihan alkuperäinen tavoite oli -6 kg huhtikuun 5. päivään mennessä. Tavoite tuli täyteen melko nopeasti ja asetin uuden tavoitteen kymmeneen pudotettuun kiloon. Se tuli reippaasti täyteen tänä aamuna ja jäin pohtimaan sitä, että pystyisinkö jäljellä olevassa vajaassa parissa viikossa pudottamaan vielä 700 grammaa, niin että saavuttaisin ihan alkuperäisen tavoitteen kaksinkertaisena.

Usein kuulee manattavan, miten ankeita maanantai-aamut ovat. Tästä maanantaiaamusta on ankeus kaukana. Heräsin 5:30, kävin vaa'assa, joka näytti sellaisia lukemia viime viikkoon verrattuna, että viimeisetkin unenrippeet karisivat silmistä. Klo 6:30 alkaneen vesijumpan jälkeen ajoin kauniissa auringonpaisteessa töihin juomaan aamukahvia maailman parhaiden työkavereiden seuraan. Aamukahvihetken katkaisi puhelu uudelta asiakkaalta, joka oli hyväksynyt tarjoukseni. Täydellisempää maanantaiaamua en pysty kuvittelemaan.

"Tää ystävyys ei raukene vaan kestää ainiaan. On suuri silloin riemumme kun jälleen kohdataan"

Sunnuntaina 23.3. sain tuntea itseni äärimmäisen onnelliseksi. Päivän teema oli lapsuudenystävät. Iltapäivällä olin Helin luona Tuppereilla, jossa koolla oli muitakin luokkakavereita Suoraman ala-asteelta, joihin myös kutsujen emäntä kuuluu. Heistä muutama on säilynyt ystävinä aikuisikään asti. Tapaamme harvakseltaan, mutta aina juttu jatkuu siitä mihin se on edellisellä kerralla jäänyt. Tuskin olisin lähtenyt kippokutsuille Tampereelle muuten kuin ystävien tähden. Tuppereiden jälkeen poikkesin pikaisesti vielä katsomassa kummityttöä, jonka äiti kuuluu myös lapsuudenystäviini. Ja puolet kotimatkasta puhuin puhelimessa yläaste- ja lukioaikaisen ystäväni kanssa. Illalla nukkumaan mennessä oli hyvä, rauhallinen, onnellinen ja ennen kaikkea turvallinen olo. Turvallinen siinä mielessä, että vaikka viime vuodet ovat vieneet meitä lapsuudenystävien kanssa eri suuntiin, ovat he aina olemassa minua varten, kun heitä tarvitsen.

En voinut olla linkittämättä tähän yhtä lempipartiolauluistani. Löysin siitä tosin vain englanninkielisen version. Idea on kuitenkin sama.

https://www.youtube.com/watch?v=acxnmaVTlZA

lauantai 22. maaliskuuta 2014

Loimu-kakkua ja muita onnenhetkiä

Perjantaina 21.3. oli pitkästä aikaa hyvä ja ennen kaikkea tehokas työpäivä. Niin tehokas, että kuvat jäi taas ottamatta. Perjantaina tein pari sopimusta uusien asiakkaiden kanssa ja lisäksi yhtä tuoretta asiakasta sain palvella valmistuneen tilinpäätöksen muodossa. Illan kruunasi vielä äiti, joka tuli viikonlopuksi orjatyöleirille.

Tänään lauantaina 22.3.  onnenhetkiä oli monta. Heti aamutuimaan juhlittiin hienon lippukuntalehtemme Loimun 5-vuotissynttäreitä kevätkokouksen ja johtajaneuvoston kokouksen merkeissä. Kävimme hyvää keskustelua lippukunnan tulevaisuudesta, joka näyttää varsin positiiviselta. Hyvä Peurat!


Erityisen onnelliseksi tulin iltapäivällä rakkaan ystäväni viestistä, jossa hän kertoi, että pitäisi päästä halaamaan minua oikein lujasti. Virtuaalihali lämmitti kiireistä työpäivää varmasti vähintään yhtä paljon kuin oikea hali olisi tehnyt, jos se olisi ollut mahdollista. Tuli taas todistettua sekin, että halata voi myös sanoilla <3 Tänään muistin taas kuinka etuoikeutetussa asemassa olen, omistaessani tiiviin joukon rakkaita ystäviä.

Päivä on ihanaa päättää saunomiseen äidin kanssa, äidin toimesta siivotussa kodissa.