Parempaa uutta vuotta

Vuosi 2013 oli erityinen, samoin kuin nyt käsillä oleva vuodenvaihdekin. Vuoteen 2013 mahtui actionia enemmän kuin tarpeeksi, mutta nyt uuden vuoden toivotuksissa päällimmäiseksi nousee syksyllä tapahtunut avioero. Parempaa uutta vuotta ovat ystävät ja tuttavat toivotelleet ja sitä samaa itsekin toivotin itselleni vajaa vuorokausi sitten. Osa tuttavista jatkoi kuitenkin paremman uuden vuoden toivotustaan sillä, että: "koita pärjätä ja pärjääthän sinä kun olet fiksu nainen." En myönnä olevani feministi mitenkään erityisesti, mutta aika sitkeässä tuntuu suomalaisessa yhteiskunnassa edelleen olevan ajatus siitä, ettei nainen pärjää kun ei ole miestä talossa. Käsittämätön ajatus naiselle, jonka elämä ei eron jälkeen muuttunut juuri mitenkään. Olenhan tähänkin asti maksanut laskut, tankannut ja huollattanut auton, käynyt kaupassa ja siivonnut. Hetkellisesti olin oikeasti pulassa, kun miehen korvikkeeni oli hukassa. Kyseessä on sininen, kuminen, aamupuuronsa ja pinaattinsa syönyt muskelimies, joka avaa tiukemmankin hillopurkin. Siivoilin keittiötä vähän paremmin ja kas, sieltähän muskelimies löytyi, laatikon taakse pudonneena.

Kävin eron jälkeisestä pärjäämisestä mielenkiintoisen keskustelun entisen mieheni veljen kanssa. Hän ihmetteli kovin näitä pärjäämistoivotuksia. "Sinähän olet isännöitsijä ammatiltasi. Tottakai sä pärjäät. Täytyyhän sun töissäkin pärjätä." Sitä nimenomaan tässä ihmettelen, että miten pärjääminen ja elämässä selviäminen on edelleen niin sukupuolisidonnaista olevinaan. Luonne- ja asennekysymyshän se on. Luonteen ja asenteen lisäksi tarvitaan myös vahva turvaverkko. Yksi parhaista elämänohjeista ikinä on peräisin tädiltäni ajalta, jolloin aloin seurustella entisen mieheni kanssa. Täti tuumasi, että: "Muista Jaana, että miehiä tulee ja menee, mutta siskot pysyy aina." Saamaani ohjetta olen koittanut parhaani mukaan noudattaa ja pitää huolta ystävyyssuhteistani, joita ilman en nyt pärjäisi. Itseasiassa olen rakentanut turvaverkkoni niin, että se koostuu kummankin sukupuolen edustajista. Eri ikäiset, eri sukupuolta olevat, eri elämäntilanteessa olevat, eri ammateissa vaikuttavat ystävät antavat kukin oman näkökulmansa tähän tilanteeseen ja kantavat kukin omalla tavallaan minut vaikean elämänvaiheen yli. Jokainen turvaverkkooni kuuluva ihminen on arvokas ja tärkeä.

Vaikka kuinka tuolla edellä hehkutin pärjäämistäni, varsinkin löydettyäni muskelimiehen, niin olen minäkin itkuni itkenyt ja joutunut miettimään, että miten tästä elämää eteenpäin jatketaan. Enkä myöskään väheksy sitä yksinäisyyttä, joka varmasti on edessä vielä jossain vaiheessa. Minäkin kaipaan läheisyyttä, lämpöä ja rakkautta siinä missä kuka muu tahansa, mutta enpä sitä vuosiin enää liitossani saanut, joten tilanne ei sikäli ole mitenkään uusi. Kysehän on siitä, että tämä ratkaisu on tehty, jotta jatkossa saisin elämältä sitä mitä haluan. Olen ollut varovainen kommentoimaan eroamme millään tavalla. En ole kokenut siihen tarvetta, sillä sehän on loppujen lopuksi minun ja entisen mieheni välinen asia. Sain kuitenkin sysäyksen kirjoittaa, koska hämmästelin niin suuresti sukupuoleni aiheuttamaa huolta pärjäämisestäni. Älköön kukaan nyt loukkaantuko tästä. Kiitollisena olen kaikki paremman uuden vuoden toivotukset vastaanottanut ja huomannut toivottajan olevan tosissaan ja aidosti huolissaan minusta. Muistutan kuitenkin siitä, että jokainen on vastuussa omasta elämästään ja omasta onnellisuudestaan. Kyse on asenteesta eikä sukupuolesta.

Rakkaalla ystävälläni on usein tapana sanoa, että: "Fiksut pärjää aina."