Velvollisuus huolehtia omasta hyvinvoinnistaan

Työelämää koskevissa keskusteluissa puhutaan usein vain työntekijän oikeuksista, mutta unohdetaan velvollisuudet. Henrietta Aarnikoivu muistuttaa kirjassaan Työelämätaidot – menesty & voi hyvin, että pahoinvointi työssä saattaa kummuta huonosta työympäristöstä, johtamisesta tai työn mielekkyyden puutteesta, mutta syynä saattaa olla myös ettei itsestä, omasta jaksamisesta ja uudistumisesta huolehdita.

Työnantajan velvollisuutena ei ole huolehtia ihmisen elämän tasapainoisuudesta, mutta toisaalta ei myöskään sanella sitä, miten ihmisen pitää omasta jaksamisestaan huolehtia. Keino ladata akkuja on yksilöllistä. Yksi lataa akkuja katsomalla televisiota, toinen sienestämällä ja luonnossa liikkumalla, kolmas tekemällä vapaaehtoistyötä ja sitä sähköjäniksen lailla joka paikkaan sinkoilevaa puuha-Pirkkoakaan ei sovi paheksua. Hän saattaa paikata vapaa-ajallaan liian helpoista työtehtävistä aiheutuvaa turhautumista. Tosin sähköjäniksen tapauksessa saattaa raja akkujen latautumisesta ja vapaa-ajan liiallisesta tekemisestä aiheutuvasta rasituksesta olla veteen piirretty viiva. Kukaan ulkopuolinen ei kuitenkaan voi määritellä sitä, mikä on oikea tapa huolehtia omasta jaksamisesta. Pääasia on, että akut latautuu ja ihminen uudistuu.

Uudistuminen onkin mielestäni avain parempaan työelämään ja elämänlaatuun. Maailma muuttuu sellaista vauhtia, että enää ei voi ajatella, että olen nyt kouluni käynyt ja menen töihin kotipitäjän tehtaaseen ja jään sieltä eläkkeelle. Jos haluat pysyä kyydissä, on kyettävä uudistumaan. Aktiivisesti itseään kehittävät ihmiset pärjäävät parhaiten. On etsittävä uusia työn tekemisen muotoja ja otettava vastuu omista valinnoistaan. Jos olet kouluttautunut alalle, jossa tiedetään olevan työllistymisongelmia, se ei ole työnantajien ongelma, jos kaikille ei löydy töitä. Huiput pärjää aina ja huipuksi tulemiseen tarvitaan kovaa työtä, ja ripaus hyvää tuuria. Luin loppukesästä Kirsi Pihan kirjan Äitijohtaja. Kirjaa varten haastatellut naiset olivat keskenään hyvin erilaisia; työskentelivät eri aloilla, eri tehtävissä ja olivat eri elämäntilanteissa. Yksi asia heitä kaikkia kuitenkin yhdisti. Oma asema työelämässä oli ansaittu kovalla työllä. Koulutus- tai perhetaustalla ei ollut vaikutusta uralla etenemiseen siinä määrin kuin uran eteen tehdyllä työllä. Nyt työelämään siirtyneellä sukupolvella on vääristynyt käsitys työelämästä. Työ ei aina ole, eikä pidäkään olla kivaa. Urakehityksen eteen pitää tehdä töitä ja vain hyvin harvoin on tarjolla muuta kuin kovalla työllä eteenpäin vievää urapolkua. Kyse on valinnoista. Jos haluat huippu-uran, on sinun luovuttava vapaa-ajastasi. Mutta jos taas haluat enemmän vapaa-aikaa, on sinun tyydyttävä vaatimattomampiin työtehtäviin. Valinta on sinun.

Suomessa työntekijällä on paljon oikeuksia ja hyvä niin. On turvallista rakentaa itselleen tasapainoista elämää kun toimeentulon kaltaiset perusasiat on kunnossa. Kun työnantaja tarjoaa edellytykset työn tekemiseen, niin vähintä mitä työntekijä voi tehdä, on olla motivoitunut työstään. Mikäli motivaatio katoaa, on työntekijän velvollisuus yrittää hankkia se takaisin esimerkiksi pyytämällä työtehtävien uudelleenjärjestelyä tai mahdollisuutta lisä- tai uudelleenkoulutukseen. Mikäli työnantaja ei perustelluista syistä pysty auttamaan, on työntekijän velvollisuus tehdä ratkaisut. Jokaisen tulee itse miettiä, mitä elämältään haluaa ja tehdä töitä omien unelmien eteen. Jollekin työtyytymättömyys avaa silmät muihinkin vaihtoehtoihin ja saa aikaan työpaikan vaihtamisen, toiselle tilanne saattaa kypsyttää ajatuksen yrittäjyydestä. Vastuu omasta onnellisuudesta on aina yksilöllä itsellään.

Johtajuuden kehittämisessä avain parempaan huomiseen

Kesän 2012 aikana on tapahtunut talousrintamalla paljon ylimielisyydestä kertovia asioita, muun muassa Nokian romahtaminen ja Lokapojat Oy:n saama tuomio ympäristön turmelemisesta ja törkeistä petoksista. Keskenään hyvin erilaisia tapauksia yhdistää yksi asia; huono johtajuus.

Nokia on tyyppiesimerkki siitä mitä tapahtuu, kun jäädään laakereille lepäämään. On kuluttajien törkeää aliarvioimista tuottaa kulutushyödykkeitä, joita ei ole loppuun asti kehitetty ja testattu, ja kuvitella asiakkaiden pysyvän pelkän merkkiuskollisuuden vuoksi. Valitettavan monessa yrityksessä ahneus on ajanut tuotekehityksen ja strategisen suunnittelun ohitse. Eräs ystäväni on kiteyttänyt timanttisen ajatuksen toimitusjohtajan tehtävästä. ”Toimitusjohtajan tehtävänä on pitää mielessä koko ajan se maali, johon yrityksen tulee pyrkiä. Joskus maaliin ei päästä suorinta tietä vaan joudutaan ottamaan sivuaskelia, mutta se maali ei saa pyyhkiytyä johtajan mielestä koskaan.” Tätä voisi vielä jalostaa niin, että kun maali on saavutettu, niin asetetaan taas uusi maali ja mennään sitä kohti samoin periaattein. Olen ystäväni kanssa samaa mieltä siitä, ettei toimitusjohtaja voi olla edestakaisin pomppiva pingispallo vaan se vakaa asiantuntija, joka ohjailee alaisiaan saavuttamaan asetetun maalin.

Lokapoikien kohdalla ei enää voi puhua huonosta johtamisesta, yhtiöstä puuttuu johtajuus kokonaan. Hyvän tai edes keskinkertaisen johtajan moraali ei olisi edes sallinut ajatella sitä, mitä Lokapoikien johto antoi tapahtua.

Helsingin Sanomat kirjoittaa juhannuksen alla 2012 nettisivuillaan tapauksesta seuraavaa:

”Jätteenkuljetusyhtiö Lokapoikien molemmat hallituksen jäsenet saivat keskiviikkona vankeutta muun muassa jätevesien kippaamisesta luontoon. Vantaan käräjäoikeus määräsi Tarmo Kunnasrannan ja Pentti Tiikkajan neljäksi vuodeksi vankeuteen ympäristön turmelemisesta ja törkeistä petoksista. Syyttäjät olivat vaatineet viiden vuoden tuomioita.

Yhtiö kippasi muun muassa asumisjätevesiä luontoon lähinnä pääkaupunkiseudulla vuosina 1999–2008. Lisäksi asiakkaita ylilaskutettiin ja jäteasemalle toimitettujen rasvajätekuormien määrä ilmoitettiin todellista pienemmäksi.

Käräjäoikeus jakoi avunannosta rikoksiin ehdollisia vankeustuomioita ja sakkotuomioita yhtiön työntekijöille. Myös Lokapoikien kuljetuksia hoitanut liikenteenharjoittaja tuomittiin ympäristön turmelemisesta puolen vuoden ehdolliseen vankeuteen. Kahden työntekijän syytteet hylättiin. Lokapojat ja sen hallituksen jäsenet määrättiin yhteisvastuullisesti korvaamaan valtiolle 920 000 euroa rikoshyötyä. Hallituksen jäsenet saivat myös viiden vuoden liiketoimintakiellon. Käräjäoikeuden mukaan ympäristöä on turmeltu suunnitelmallisesti ja ammattimaisesti ja sillä on tavoiteltu huomattavaa taloudellista hyötyä.”  

Millainen johtaja antaa tällaisen tapahtua omassa yrityksessään ja vieläpä liki kymmenen vuoden ajan? Törkeää ylimielisyyttä luontoa, yrityksen työntekijöitä ja yhteiskuntaa kohtaan. Valitettavan kauan saivat toimia ennen kuin kukaan puuttui asiaan. Voin vain kuvitella kuinka tuskallista on ollut työskennellä näin moraalittomassa yrityksessä.  

Huonolla johtajuudella pilataan monta hyvää, potentiaalisessa kasvussa olevaa yritystä. Huono johtajuus vaikeuttaa ammattimaisen työvoiman pysymistä yrityksessä. Tämän on oivaltanut myös mielipiteitä vahvasti jakava talousvaikuttaja Björn Wahlroos. Turussa syyskuun alkupuolella kokoontunut Maailman partiosäätiö käsitteli johtajuutta seminaarissaan. Björn Wahlroos totesi, ettei ihmisille voi enää puhua ylhäältä päin.

-         Johtajan on tarjottava moraalisia arvoja, Wahlroos jatkoi.

Nykyaikaisen johtajan tulee myydä alaisilleen omat ajatuksensa ja sitä kautta saada alaiset noudattamaan johtajan tekemiä päätöksiä. Nykyään tulisikin johtamistaitojen lisäksi puhua alaistaidoista. Yhtälailla kun alaisilla on oikeus hyvään johtajaan, on johtajalla oikeus hyviin alaisiin.

Wahlroosin mielestä nykyaikaisen johtajan täytyy käskemisen sijasta saada alaisensa vakuuttuneeksi siitä, että hänen päätöksiään kannattaa noudattaa. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi johtajan tulee pitää kiinni omista periaatteistaan ja tarjota alaisilleen kannustimia ja moraalisia arvoja.

Vanhat johtamisen käskemismallit eivät enää toimi, koska nykypäivän työelämään siirtyvä sukupolvi ei koe työn tekemistä pakkona tai velvollisuutena vaan etuoikeutena tehdä sitä mitä haluaa. Enää ei koulutustakaan hankita sillä perusteella, että kunhan nyt joku tutkinto on, vaan nuoret onneksi osaavat valita sen itseä eniten kiinnostavimman alan.

Asiantuntijaorganisaatioita tulisi kehittää siihen suuntaan, että jokainen työntekijä tietää mitkä ovat yrityksen tavoitteet ja tarkoitus. Ei riitä enää, että työntekijälle kerrotaan mahdollisimman suppeasti hänen omaan työnkuvaansa kuuluvat asiat. Kokonaisuuden hallinta ja ymmärtäminen auttaa työntekijää onnistumaan työssään. Valitettavan monessa organisaatiossa työtyytymättömyyttä aiheuttaa väärissä tehtävissä olevat ihmiset. Yt -neuvotteluiden vaihtoehtona kannattaisi käydä perusteelliset kehityskeskustelut ja antaa työntekijöille mahdollisuus työnkierron avulla kokeilla mielenkiintoiseksi kokemiaan työtehtäviä. Uskallan väittää, että omista työtehtävistään motivoituneet työntekijät säästävät yritykselle sen summan mitä yt -neuvotteluilla tavoitellaan, kun otetaan huomioon myös yt -neuvotteluiden aiheuttamat sivuvaikutusten kustannukset.

En malta tässä kohtaa olla ylistämättä partion tarjoamaa johtamiskoulutusta. Me partiolaiset kasvamme vastuunottamiseen vertaisjohtajuuden avulla. Saamme jo nuoresta pitäen itsemme kokoisia vastuita kannettavaksemme. Joskus vastuut ovat jopa itseämme suurempia, mutta koskaan niitä ei tarvitse yksin kantaa. Aina on ympärillä auttavia käsiä ja tukea antavia olkapäitä.

- Partio kasvattaa tulevaisuuden johtajia, sanoi Maailman partiosäätiön kunniapuheenjohtaja Ruotsin kuningas Kaarle XVI Kustaa avauspuheenvuorossaan johtajuutta käsittelevässä seminaarissa 8.9.2012 Turussa.

Eka bloggaus

Tervetuloa seuraamaan blogiani. Olen suunnitellut tämän aloittamista jo varmaan vuoden, mutta nyt siis vihdoin tuumasta toimeen.

Haaveilen kirjan kirjoittamisesta. Esikoisteoksen runko on jo valmis ja alun perin tämän blogin tarkoituksena oli toimia muistiinpanovälineenä kirjan kirjoittamiseen. Kevään ja kesän aikana on tapahtunut uutisrintamalla niin paljon mieltäni kuohuttavia asioita, että taidan muistiinpanojen sijaan keskittyä paasaamiseen ja maailmanparantamiseen tässä blogissa. Pahoittelen jo valmiiksi kielenkäyttöäni, joka toisinaan saattaa olla vähän ronskia. Tarkoituksenani ei ole loukata ketään. Jos tunnistat itsesi kirjoituksistani, ota se kohteliaisuutena, että olet antanut minulle aiheen kirjoittaa.

En lupaa kirjoitella joka päivä enkä välttämättä joka viikkokaan, mutta aina tulee tekstiä, kun maailmalla tapahtuu jotain ihastuttavaa tai mieltä kuohuttavaa. 

Seuraavat neljä viikkoa blogi pyörii kunnallisvaalien ympärillä. Maailma muuttuu sellaisella tahdilla, että on parasta olla mukana muutosta tekemässä, jotta asiat menevät oikeaan suuntaan. Suomi ja maailma, tällä hetkellä erityisesti Eurooppa, tarvitsee vastuunkantajia. Ihmisiä, jotka eivät pelkää kääriä hihojaan ja ryhtyä tekemään kipeitäkin ratkaisuita. Emme voi enää tuudittautua uskomaan elävämme lintukodossa, johon maailman pahuus ja Euroopan talouskriisi eivät ulottuisi. 

Maailmaa muutetaan yhdessä, pala kerrallaan.